Mennyt vuosi

Sunday 6/20/10 time 10:47 PM - Jenni


Voisin aloittaa kirjoittamisen ja pohtia hieman mennyttä vuotta. Jälkeenpäin mietittynä ihmettelen välillä mistä ammensin kaikki voimavarani. Vuosi oli nuoren elämäni yksi raskaimmista vaikkakin hyviä asioita siihen mahtui myös paljon.

Vuosi sitten keväällä alkoivat uudet tuulet valmentaja kuvioissani. Päävalmentajakseni alkoi Jouko Vesterlund (hän on paras valmentaja mitä voi luistelija toivoa!). Treeniohjelma muuttui sitten edellisen kesän ja samalla alkoi "peräti" toinen vuoteni luistelijana. Työskentelin koko kesän treenieni ohessa sekä stressasin yliopiston pääsykokeita, jotka olivat näihin aikoihin vuosi sitten, hieman ennen juhannusta. Kun koe oli ohi, piti vielä jännittää sisäänpääsyä sekä miettiä vaihtoehtoa B, mikäli ovet eivät olisi vielä auenneetkaan.

Töitä tuntui olevan koko ajan, mutta silti sain treenini hyvin tehtyä. Oli tietysti hieman outoa aloittaa aivan uudella ohjelmalla ja rytmityksellä. Mielestäni treenaamisessa on vaikeinta rytmityksen pitäminen, kun on kaikkea muutakin tehtävää. Sain kuulla kouluun pääsystäni vasta elokuun alussa, joten odottavan aika oli pitkä! Ja vielä kun itse olen hieman sellainen suunnittelija eli täytän kalenterini monta kuukautta eteenpäin ja suunnittelen kaiken hyvissä ajoin etukäteen. Joten koko kesänä en ottanut rennosti. :D Opiskelupaikan vastaanotettuani hommia tuli taas lisää kun piti suunnitella opiskelut maisteriin asti melkolailla valmiiksi sekä hoitaa käytännön asioita.

Syksyllä sitten opiskelut alkoivat ja kesätyöt oli osaltani hoidettu. Treenit sujuivat yhä tasaisen hyvin. Vaikkakin tänä vuonna kun olen verrannut tuntemuksiani, niin olin tuolloin vielä aivan alkutekijöissäni urheilijana. Jäälle päästiin lokakuun puolen välin tienoolla Raksilassa. Ratahan on aivan liian pieni lajin harrastamiseen, mutta parempi sekin kuin ei mitään. On silti sääli että Oulussa ja ylipäätään koko suomessa pikaluistelu ja sen tukeminen on polettu syvälle maan alle eikä siihen tunnuta haluavankaan muutosta. Rakennetaan vain joitain 250m pitkiä kenttiä sinne sun tänne tai suunnitellaan viimeistenkin, nyt jo vajaiden, harrastusolosuhteiden tilalle esim. tekonurmea tms.

Syksy vaikutti lupaavalta, mutta sitten taas sairastuin. Possuflunssa jylläsi ja se veti minutkin petiin. Olin kuukauden kipeänä! Alko jo kyllästyttämään, kun tuntui että joka vuosi meni vähintään kaksi kuukautta sairasteluihin. Pääsin tolpilleni vähän ennen joulua suoraan pedistä yleisluistelijoiden SM:n. Eka päivä meni suhteellisen hyvin, mutta toinen oli katastrofi. Olin kisojen jälkeen pitkään vihainen ja surullinen, kun tuntui että en pärjää ikinä ja olen aina vain kipeänä. Tuntui että olin ihan lyöty. Jostain sitten taas sain ajatusta lisää ja pidettyä treenit käynnissä. Ikinä en ole kuitenkaan lajivalintaani epäillyt. Aina kun pääsen jäälle, tuntuu luistelu niiiiiiin ihanalta. Samoin muutkin treenit ovat mukavia.

Vuosi vaihtui tuoden mukanaan uutta puhtia. En todellakaan aikonut luovuttaa. Treenasin säännöllisesti. Barentsin mestaruuskisat (Suomi-Venäjä-Norja) olivat tänä vuonna Norjassa, Tromssassa. Ja kuinka kävikään...kirkastin aikaisempien vuosien sijoitukseni naistensarjan voitoksi! :) Se oli mukava reissu ja siellä tunsin muuntuvani enemmän luistelijaksi. Loppu kausi meni hyvin ja minua harmitti kun se loppui. Tuntui että olisin voinut jatkaa vielä ainakin kuukauden.

Keväällä menin yksityiselle lääkärille, joka totesi nielussani olevan kroonisen nielurisatulehduksen. (Oli ollut mahdollisesti jo muutamankin vuoden.) Risani lopulta leikattiin vapun tienoolla ja nyt on ollut ihan eri tunne nielussa. Happikin pääsee sisälle asti. Olivat nimittäin todella isotkin ne risat.

Menetin myös minulle erittäin tärkeän perheen onnettomuudessa keväällä hieman ennen kauden päätöskisoja. Kisoissa luistelin kuitenkin vielä oman ennätykseni 1000m:llä vaikka olin todella surullinen. Päätin omistaa tulevaisuudessa kaikki luisteluni yhdelle henkilöistä, joka aina ihaili liikunnallisuuttani ja ennen kaikkea luisteluharrastustani. Vieläkin tulee muistoja mieleen ja itkettää kun haudalle menen, mutta eteenpäin mennään.

Kesäksi tulin Helsinkiin/Espooseen. Teen kesätöitä ja saan uusia treenikuvioita. Jouko tietysti valmentaa yhä ja tekee ohjelmani. Nyt on huomattavasti helpompaa jo siinä mielessä että opiskelupaikka on jo olemassa. Tarkoitus olisi lähteä syksyllä Berliiniin jääleirille.

Mutta nyt on pakko mennä nukkumaan....huomenna on kuntotestit.


Leave a comment


Name:*

Website address:

E-mail address:

Notify me about comments made to this blog post