Matka jatkuu

Sunday 12/7/14 time 8:13 PM - Jenni


Moikka!

Onpas ollut kaikkien aikojen rankinta aikaa! Nyt voisi ehkä jo pikkuisen huokaista ja keskittyä oleelliseen. :) Viimeisin kirjoitukseni taitaa olla syyskuulta. Huh, kun aika meneekin nopeasti!

Syyskuussa olin Berliinissä vajaat kaksi viikkoa. Melko pian tuon reissun jälkeen menin sinne takaisin kolmeksi viikoksi - lokakuu menikin sitten nopeasti. Heti Berliinistä paluun jälkeen koitti gradun loppuraportointi ja palautus. Työni Strategisen urheilusponsorointisuhteen kehittäminen yksilöurheilussa Suomessa sai onneksi hyvää palautetta (lopulta taidan saada arvosanaksi 4). Sen viimeistely vaati kuitenkin odotettua enemmän töitä - puhtaaksi lukemista, tekstin jäsentelyä, poistamista ja lisäämistä, kuvioiden ja taulukoiden uudelleenpiirtämistä yms - 86 sivun läpikäymistä pikkutarkasti mutta samalla kokonaisuus mielessä pitäen. Noh! lopulta tuon kaksi viikkoisen ajanjakson aikana kotona sain kuin sainkin graduni palautettua, treenattua ja hoidettua muita asioita. Laiminlöin nukkumisen ja riittävän syömisen.

Sitten koittikin jo reissu Hamariin. Pakko näin jälkeen päin myöntää, että kyllä oli ne kuuluisat kynttilän molemmat päät aika palaneet tuossa vaiheessa. Hamarissa oli nähtävissä hyviä ja parhaita suorituksiani treeneissä, mutta kun kisapäivä koitti oli veto jo ihan poissa. Ensimmäisen 500 metrin luistelun jälkeen tuntui kuin olisi kaikki eväät syöty päiviksi. Viikko Hamarissa ja sieltä vuorokaudeksi kotiin, minkä jälkeen reissu jatkui Inzelliin. Inzellissä jatkui vähän sama vire, mutta myös erittäin hyviä asioita oli havaittavissa. Kauden parhaat tuomisina oli tietysti hyvä juttu, mutta henkisen väsymyksen kasvaminen kera silmätulehduksen laittoi vähän miettimään asioita. Inzellin jälkeen kävin vielä seuraavana lauantaina päiväreissun Seinäjoelle. Luistelu oli voimatonta, mutta teknisesti parempaan päin.

Motivaatiossa ei ole ongelmia, mutta tässä muutaman kuukauden prässissä tuntui että se flow ja ilo tekemiseen alkoi kadota. Hyvinä päivinä sitä oli, mutta se katosi helposti silmänräpäyksessä. Nyt olen ollut kotona reilun viikon. Tiistaina alkaakin sitten matka Erfurtiin ja sieltä Kazakstaniin.

Kaikkein vaikeinta tässä koko paletissa oli antaa itselleen armoa. Halusin niin paljon tehdä ne maailman cup -rajat HETI eikä jossain vaiheessa. Jatkuva tekniikan harjoittelu ja hiominen sekä fysiikan treenaaminen on raskasta mutta palkitsevaa. Se vaikein asia siinä onkin sen tekniikan tuominen kisaan sekä ennen kaikkea se rentous, joka jää puuttumaan tuollaisella "mulle kaikki heti ja nyt" -asenteella. Pikaluistelussa rentouden puute kostautuu.

MUTTA, onhan se hienoa että minulla on upea koulutus. :) KTM, ekonomi, kauppatieteiden maisteri! Ja urheilun ja työnteon ohella olen kaiken tehnyt (välissä kolmekin työtä ollut yhtäaikaa). Lisäksi luulen että vastustuskykyni on kasvanut, sillä mitään sen isompia köhiä ei ole tullut kimppuun. Nyt pitää varmaan puuta koputtaa. :D Luistelutkin ovat menneet hyvin omaan tasooni verrattuna. Isommassa suunnitelmassa olen jopa ylittänyt itseni. Ja kyllä ne aikarajatkin sieltä tulevat. :) Vaikka eiväthän ne pelkät rajat minulle riitä. ;)

Terkuin

Jenni

ps. Käykääpä katsomassa MeNaiset Sportin lehtijuttu. Avatkaa etusivu ja menkää sivun alareunaan. Sieltä löytyy linkki.


Leave a comment


Name:*

Website address:

E-mail address:

Notify me about comments made to this blog post